HaMi

Konitohtorointia tai sitten ei

  • Konitohtorointia tai sitten ei

Viimeiset kymmenisen vuotta tullut lampsittua jalkaisin 3-5 km lähes päivittäin.

Silti hitaasti päädyin tilanteeseen, että vain muutaman sadan metrin kävelyn jälkeen pohkeet tuntuivat toimimattomilta ja kovin kivuliailta, eikä pidempikään kävely tuntunut enää auttavan ollenkaan.

Taloyhtiön rikkiviisaassa saunafoorumissa eräs itseänikin vanhempi oraakkeli tiesi satavarmaksi, että kyseessä on verisuonien kalkkeutuma, ja edessä on verisuonien siirtoleikkaus jalkoihin, kuten hänelle oli tehty. Kalkkeutumaa en epäile.

Olin kuitenkin jo vuosia aikaisemmin lukenut suomalaistutkimuksesta, jonka mukaan kova, mutta lyhytkestoinen fyysinen rasitus on tehokkain lihaksiston rakentaja verrattuna pitkäkestoiseen kevyempään rasitukseen. Muistini mukaan noin 80 % hyötyy eniten kovasta lyhytkestoisesta rasituksesta.

Pistin merkille sen, että myöhemmin ilmestyi tuloksiltaan samansuuntainen brittiläinen tutkimus.

Päätin pitää tohtorit puukkoineen kaukana, ja kovensin panoksia. Aloin välttämään hissiä, ja pyyhkäisin lähes päivittäin 6. kerrokseen rappuja pitkin. Astuin portaille vain päkiöillä ja kaksi askelmaa kerrallaan.

Alkuvaiheissa koville otti pari viikkoa, ilma meinasi loppua, ja jalat kuin tulessa.

Niinpä vain jalat ja erityisesti pohkeet ja kuntoutuivat, eikä kivuliaasta jumittamisesta ole enää tietoakaan. Nimittäin vanhemmankin elimistö pystyy uudistumaan, ja lihaksiin kasvaa uusia verisuonia, jos lihaksia vain kunnolla käytetään ja rasitetaan.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.